Panu, 1897

(Vastakohtien tasapainoa s. 67–69)

 

Virittelyä

 

Panun alatosikko on Kuvauksia kristinuskon ja pakanuuden lopputaistelusta Suomessa. Vastaako romaani kysymykseen, kumpi voitti tässä taistelussa?

Panu liittyy selvästi 1890-luvun karelianismin. Miten tämä näkyy romaanissa?

Miten kalevalainen mytologia ja historiallinen kerronta on sovitettu yhteen romaanissa?

Panu on jäänyt aika vähälle huomiolle moniin muihin Ahon romaaneihin verrattuna, vaikka aikanaan se otettiin erittäin hyvin vastaan. Puhutteleeko Panu tämän ajan lukijaa? Voisiko sitä lukea esimerkiksi fantasiakirjallisuutena?

 

Keskustelua romaanista

 

Panu kertoo kahden aatteen törmäyksestä. Romaanissa pakanuus henkilöidään nimihenkilöön Panuun ja kristinusko Martti-pappiin. Miten nämä henkilöt eroavat toisistaan? Mitä samanlaisia piirteitä heillä on?

Mikä merkitys luonnonkuvauksilla on romaanissa? Miten panulaiset kokevat luonnon?

Miten romaanissa kuvataan kirkon toimintaa? Miten se vertautuu panulaiseen uskonnon harjoittamiseen?

Romaani sisältää pienen onnettoman rakkauskertomuksen. Mikä merkitys sillä on tarinan kannalta?

Minkälainen on isän ja pojan, Panun ja Joukon, suhde?

Jouko joutuu käymään läpi suuria ajattelun ja tapojen muutoksia romaanissa. Miten Jouko rakentaa uutta maailmankatsomustaan? Mitkä asiat muodostavat hänen elämänvahvuutensa?

Miksi Panu tuhoutuu? Olisiko tuho voinut olla vältettävissä?

Minkälainen on Jorman maailmankatsomus? Miten se poikkeaa esimerkiksi muiden panulaisten maailmankatsomuksesta?

Kuka tai ketkä ovat lopulta tarinan selviytyjiä? Miksi juuri he?

 

Väitteitä

 

Panu edustaa romaanissa pahuutta, Martti hyvyyttä.

Panu tuhoutuu, koska uskoo sokeasti omaa asiaansa pystymättä ajattelemaan laajemmin.

Panu ja Martti ovat pelkkiä arkkityyppejä, eivät eläviä henkilöhahmoja.

Naisten rooli romaanissa on olematon, vain miehet toimivat.

Jouko on tarinan ainoa aidosti myönteinen hahmo.