MAAILMANMATKAAJA
Juhani Aho matkusteli paljon sekä kotimaassa että ulkomailla. Ensimmäisen ulkomaanmatkansa Aho teki vuonna 1889 Pariisiin, kaupunkiin, joka oli siihen aikaan Euroopan taiteilijoiden kohtauspaikka. Hän kirjoitti matkavaikutelmiaan mm. Savoon ja Päivälehteen .
”MUUTAMIA KUVIA PARIISIN MAAILMANNÄYTTELYSTÄ v. 1889.
Näyttelyn ensimmäinen vaikutus.
Pariisi, syysk. 16 p:nä.
Harvoin on käsi kynän ponnessa tuntenut itsensä heikommaksi kuin nyt, kun sen täytyy ruveta kuvaamaan Pariisin maailmannäyttelyä. Äkkiä tänne tulevaan tekee näyttely niin mahtavan vaikutuksen, että kokonaan typertyy sen alle. Eikä tuo tunne haihdu, vaikka siellä olisi käynyt useamminkin, oleskellut päiväkausia ja katsellut ja tutkinut. Ulkopiirteet tosin selviävät, mutta syvyys, näyttelyn sisältö ja yksityiskohdat kasvavat, suurenevat ja kokonaisuus ikäänkuin hämmentyy ja pimenee. Ei se kumma olekaan, kun ajattelee, että näyttelyn ala on suuri kuin Kuopion kaupunki. Kuvitelkaa todellakin, miten olisi, jos joka huone Kuopiossa olisi näyttelypaviljonki, jokainen niistä täynnä outoja, ennen näkemättömiä esineitä, ja voitte likimäärin ymmärtää sen suuruuden. Voitte myöskin ymmärtää, että tarvittaisiin vuosia siihen tutustuakseen, hyvä, jos koskaan voisitte kaikkia käsittää ja säilyttää mielessänne. Teidän täytyisi uhrata elämänne siihen, asettua tänne asumaan ja saada olla täällä joka päivä, liikkua niinkuin kotonanne. Näyttelyn pitäisi kestää ihmisiän aika. Pitäisi luoda yht'äkkiä uusi kieli, jonka sanat olisivat aiotut ainoastaan tätä tarkoitusta varten- - ”
Pariisissa syntyi ehkä tunnetuin lastu Kosteikko, kukkula, saari sekä pienoisromaani Yksin.
Häämatkansa Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt tekevät Pietariin.
Toisen avioliittovuodestaan Ahot viettävät suunnilleen puolet ulkomailla, lähinnä Italiassa, jonne he matkustivat Pietarin ja Wienin kautta.
Kesällä 1895 Juhani Aho innostui pyöräilystä. Hän teki pienehköjä pyöräretkiä kotimaassa. Aho kirjoittaa ikirjoittaa Päivälehteen (29/4,1896) innostuneen pakinan, jossa hän kuvaa pyöräilyn riemuja ja sitä iloa, ”että kaikki tuo nopea ja mukava liikkuminen tapahtuu omain voimain avulla”.
Keväällä 1897 Juhani Aho toteuttaa pyöräretken Reinin rannoille ystävänsä Kalle Kajanderin kanssa.
1899 Juhanilla ja Vennylläkin oli Pariisin matkallaan mukana polkupyörät, joiden selässä he siirtyivät helposti paikasta toiseen.
”POLKUPYÖRÄLLÄ PARIISISSA
Kun heräsin aamulla—eräänä sunnuntai-aamuna toukokuun lopulla— sattuivat silmäni ensimmäiseksi uuteen pyörääni, joka seisoi huoneeni seinämällä uutena ja välkkyvänä, vasta Amerikasta saavuttuaan. Se näytti tahtovan sanoa jotakin, sillä näytti olevan jokin toivomus lausuttavana. Oikein hieno polkupyörä, kaikkein uusinta mallia, osaa näet joskaan ei puhua, niin ainakin ilmaista ajatuksensa. Se iskee silmää, kirkasta, nikkelöityä silmää, kun auringonsäde sattuu kiiltävän ohjaustangon käänteeseen. Ja kun vähän aikaa sitä katselet, niin totta tosiaan kaaputtaa se poljinta, näyttää liikuttavan satulaa niinkuin töpöhäntä koira häntänsä päätä, kun se houkuttelee isäntäänsä metsälle. - -”
Aho lähti vapaaehtoiseen maanpakoon Tiroliin perheineen vuonna 1903, koska pelkäsi maasta karkotusta poliittisen kirjoittelunsa takia. Talvella perhe muutti Firenzeen. Tämä ulkomaanmatka kesti yhteensä yli vuoden.
Ahon matkakuvauksista voi lukea teoksista Minkä mitäkin Tyrolista ja Minkä mitäkin Italiasta
