Rautatie näyttämöllä: aitoa tulkintaa

Juhani Ahon 1884 romaani Rautatie on realistinen ajankuvaus mutta samalla myös kuvitelma tulossa olevasta muutoksesta. Rautatiehän saatiin Lapinlahdelle, romaanin tapahtumapaikalle, vasta 1900-luvun alussa.

Maarianvaaran kesäteatteri, joka toimii Kaavin kunnassa, on tuottanut kirjailijan juhlavuodeksi näytelmän Rautatie. Ohjaus ja käsikirjoitus ovat Juhani Joensuun. Näytelmä on kiertänyt Ylä-Savoa ja Pohjois-Karjalaa, esityksiä on ollut lähes kolmekymmentä. Me satuimme Lehmon koulun esitykseen Kontiolahdelle.

Ahon verkkainen kerronta sai näyttämöllä vauhtia. Liisa (Riikka Papunen) on varsin verevä ja veikeä naisihminen, joka pitää hartauskirjaa uhkeassa povessaan. Matti (Niko Taskinen) puolestaan on salskea, helposti syttyvä ja tunteikas haaveilija. Mökin akkaa ja ukkoa heissä on vähemmän kuin Ahon tekstissä – ja varsinkin Eero Järnefeltin vuoden 1884 painoksen kuvituksessa. (Ne kuvat Tatu Kokko on siirtänyt tänä vuonna ilmestyneen Rautatien ensipainoksen toimitteeseensa.)

Maarianvaaran teatterin Liisa ja Matti haastoivat murteellisemmin kuin Aho tekstissään, tosi luontevasti. Turha sanoakaan, mutta sanonpa kumminkin: vitsin vuoksi murretta ei käytetty. Savon murre oli sävelkulkuinen kaikkineen korostamattoman aitoa tunnepuhetta, jota yleisö vakavana kuunteli .

Liisan ja Matin asema näytelmän päähenkilöinä korostui, sillä muista henkilöistä, kuten rovastista, ruustinnasta ja Villestä, on tehty ohuita karikatyyreja. Kuppari Matleena (Erkki Räsänen) on sarvineen kolkon myyttinen hahmo jostakin muinaisuudesta.

Kotimatkalla pohdimme, mikä näytelmässä oli keskeisintä. Loppujen lopuksi se ei ollut rautatie. Tärkein oli ajaton viesti: ihminen haluaa suojella kasvojaan. Uteliaisuuden ja nolatuiksi joutumisen pelon välinen ristiriita johti Liisan ja Matin pitkään mykkäkouluun. Ja vasta sen loppumisen merkiksi Liisa levitti voita leivälle!

Ahon romaanista oli Maarianvaaran dramatisoinnissa  säilytetty, aika ja paikka mutta siten verestettynä, että se kohtasi myös nykykatsojan. Erkki Räsäsen vauhdikas musiikki lauluineen pitää vielä mainita: Siinä laulettiin ylistystä rukiille ja siinä nauroi harakka. Mukava teatterikokemus se oli.

(Juhani Aho, Rautatie. Klassikko. Ensipainoksen toimitti ja tarinan nykysuomeksi kirjoitti Tatu Kokko. Kuopio: Icasos. 2011.)

Kirjoittajasta

Professori Anneli Kauppinen on Juhani Ahon Seuran puheenjohtaja.
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>