Raimo Sallisen Aho

Kansalliskirjaston Rotundassa avattiin viime torstaina 8.9. näyttely Ensipainoksia ja lastujen kuvituksia. Esillä on harvinaisia ensipainoksia. Vitriinien yhteydessä kirjailijan elämänvaiheita ja tuotantoa esitellään kiinnostavasti tekstein ja kuvin. Näyttelyn asiantuntijoina ovat olleet Juhani Aho. Vastakohtien tasapainoa -kirjan kirjoittajat Anne Helttunen ja Tuula Uusi-Hallila. Näyttelyn kruunaavat taiteilija Raimo Sallisen kehystetyt Ahon lyijykynäpiirrokset, jotka ovat uuden lastukokoelman kuvitusta.

Sallisen pointillistisiksi luonnehtimissa piirroksissa on herkkyyttä ja huumoria. Kuvat tuovat mieleen Raimo Puustisen vuoden 1973 Rautatie-romaanin kuvituksen.

Aivan mainiota on, että Sallisen kehystetyt kuvat saavat pysyvän paikan Järvenpään Aholassa – kunhan pitkään kaavailtu Ahon kotimuseon museon uudistus noin vuoden päästä saadaan valmiiksi.

Sallinen on saanut itse valita lastut kuvittamaansa teokseen Juhani Aho. Valikoima lastuja. Aiheita siinä on monia. Yhtenä juonteena on miehen elämä suhteessa naisiin ja perheeseen. Joissakin puhutaan suoraan tytöstä/naisesta ja miehestä, mutta myös vertauskuvallisesti puusta, purjeveneestä tai ketusta. Purjevene, niin kuin kettukin on hän eikä se. (Eläimestä käytetty hän-pronomini on tosin vanhassa suomen kielessä ollut aika tavallinen. )

KESÄINEN UNELMA: Koulun vielä kesken ollessa nuori mies haaveilee jäävänsä maalle asumaan yhdessä piikatytön kanssa, johon oli ihastunut. Mutta isän lempeä kasvattajanviisaus Ei kai se ole niin kiireellinen asia, ettei sitä ennen voi lukujaan lopettaa, taittoi pojan innon ja uhman.

YHDISTYSTEN AIKAKAUDELLA: Humoristisesti kuvattu nuoren miehen epätoivo aktiivisesti seuraelämään osallistuvaa naista tavoitellessa.

BULEVARDIN PUU, joka on kuin ilotyttö, geisha, jonka tarkoitus ei olekaan joutua äidiksi, vaan olla ilona ja aistien huumeena.

VIIMEINEN RAKKAUTENI, purjevene, – - kuinka kaunis hän on ja kuinka sopusointuinen. Ei yhtäkään pilkkua purjeissa; siisti, soma ja puhdas kuin pariisitar. Mutta miten sitten kävikään: Hänen seurastaan katosi vähitellen uutuuden viehätys, hän oli minusta yksitoikkoinen ja ikävä, ja minä aloin laiminlyödä häntä.

ILKITYÖ: Vanha repolainen oli katkeralla mielellä tänä päivänä. Hänelle oli tapahtunut vääryys. – - Vaan syy ei ollut hänen, vaan se oli eukon.

HELSINKIIN: Maaseudulta kaupungin iloihin kaipaavan miehen haikailuja. Mutta kuka on tuon tutun näköinen mies, jonka kuvan Sallinen on liittänyt lastuun? Arto Paasilinnahan se on. Muistona aiemmin kuvittamiensa teosten tekijästä totesi Sallinen sen siinä olevan.

Raimo Sallinen on selvästi lämmennyt Ahon teksteille. Kokoelma on mainio.

Kustantajan (ei kuvittajan) vastuulle olisi kuulunut edes jonkinmoisten lähdetietojen, kuten lastujen julkaisuajankohdan ilmoittaminen. Viitetietojen puutteen vuoksi kokoelma ei sovellu hyvin esimerkiksi kirjallisuudenopetuksen oheislukemistoksi.  Mutta onhan siihenkin tarkoitukseen käyviä, jopa tarkoitettuja lastukokoelmia juhlavuonna onneksi tehty.

Kirjoittajasta

Professori Anneli Kauppinen on Juhani Ahon Seuran puheenjohtaja.
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>