Komea juhla Iisalmen kulttuurikeskuksessa

Tuli kutsu Ylä-Savoon. Iisalmen Kulttuurikeskukseen oli järjestetty 24.9. Juhani Ahon juhlavuoden päätapahtuma: juhlaseminaari ja illalla konsertti.

Iisalmessa arvostetaan oman seudun perinteitä. Sen näki kaikesta, myös siitä miten aktiivisesti kaupunginjohtaja Martti Harju on ottanut kulttuuritapahtumat omakseen. Seminaarin avasi Jussi Brofeldt, joka teki vaikutuksen jo nimellään ja isoisoisänsä tyyppisellä olemuksellaan. Hänethän tunnetaan myös aktiivisena juhlavuoden ideoijana.

Matti Klinge nosti puheessaan esiin kiinnostavia Ahon taustaan liittyviä seikkoja, joita hän on aiemmin käsitellyt teoksessaan Iisalmen ruhtinaskunta (2006, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura). Toki mukavampaa on kuulla ne tekijän suusta ja tilanteeseen valittuina. Klinge tähdensi, että 1800-luvulla pappien välillä oli huomattavia varallisuus- ja oppineisuuseroja: kirkkoherran virkataloon kuului laajemmat tilukset, ja pätevyytenä oli vaativa pastoraalitutkinto. Vähemmän oppineen mutta kansan keskuudessa suositun Theodor Brofeldtin valinta Iisalmen kirkkoherraksi vuonna 1881 olikin merkinnyt melkoista muutosta. Valinnan tukena oli muun muassa uuden hallitsijan, Aleksanteri III:n periaate, jonka mukaan valtiomahdin tuli tukeutua entistä enemmän alempien kansanluokkien tahtoon.

Theodor Brofeldtilla, Klinge painotti, oli tukenaan vaikutusvaltaisia sukulaisia kuten Leo Mechelin, joka myöhemmin oli myös ajamassa Juhani Aholle Nobelin kirjallisuuspalkintoa. Kaikesta voi päätellä, että Juhani Aholle olivat jo kotitaustan perusteella tuttuja sekä säätyläisten että talonpoikien olot ja elämäntavat. Jälkeenpäin keskustellessamme Klinge ei ollut samaa mieltä siitä, että Juhani Ahon koti olisi ollut kaksikielinen. ”Suomen kieltä ei vielä silloin ollut”, hän totesi. ”Oli vain ruotsi ja savon murre.” Minä puolestani ajattelen, että myös se oli ja on suomen kieltä.

Ajatuksia herätti myös Klingen maininta siitä, että 1800-luvun puolivälissä voinvienti oli savolaisille ehkä tärkein tulonlähde – ja että vaurautta kertyi siitä nimenomaan Savon naisille. Siitäkö se kulttuurin rikkaus ja moninaisuus onkin peräisin, naisten taloudellisesta vaikutusvallasta? Ajattelemmehan nytkin, että kehittyville maille suunnattu tuki tuottaa parhaan tuloksen, kun se on suunnattu naisille, jotka puolestaan siirtävät sen lastensa hyväksi.

Minna Kettusen esitelmä oli mainio jatko Klingen ajatuksiin. Väärnin pappilan emäntänä hän tuntee alueen pappiloiden elämää paremmin kuin ehkä kukaan muu. Tällä kertaa hän lähestyi pappilaperinnettä Juhani Ahon teosten ja herännäisyyden kautta. Säätyläispappiloissa oli ollut Minna Kettusen mukaan ”siivoja suruttomia” ja ”julkisuruttomia”; eri luokkaan kuuluivat herännäispappilat. Tämä ero, niin kuin myös papeista annettu kuva, näkyy Ahon tuotannossa. Romaaneissa papit eivät ole erityisen hengellisiä, mutta lastuissa he usein kääntyvät ja liittyvät heränneisiin. Minna Kettusen esitelmä oli itse eletyn kokemuksen lävistämä kirkas analyysi.

Iisalmelainen kirjailija Teppo Kulmala tarkasteli Ahon Papin rouva -romaanin ihmiskuvia psykoanalyysin kautta. Saija Isomaa puolestaan lähestyi romaanien Papin tytär ja Papin rouva säätyläisnaisten kuvauksia ajan kirjallisten tyylisuuntien ja kansainvälisten esikuvien kautta. Yhä vahvistui käsitys Ahon laaja-alaisesta lukeneisuudesta ja kyvystä omaksua ja välittää kansainvälisiä vaikutteita. Kulmalan esseeksi kirjoitettu teksti ilmestynee painettunakin. Saija Isomaan ajatuksiin on mahdollista perehtyä tarkemmin marraskuussa ilmestyvässä juhlavuoden artikkelikokoelmassa Iisalmi – Helsinki – Pariisi (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura).

Yläsavolaisia kantaesityksiä

Yläsavolaiset olivat valmistaneet juhlaa varten runsaan ohjelmatarjonnan. Kantaesityksenä kuultiin iisalmelaisen Petri Herrasen sävellys Juhani Ahon runoon Miten tahtoisin elää ja miten kuolla. Vaikuttava tulkinta oli baritoni Markku Heikkisen.

Heli Löytynoja oli kirjoittanut ja ohjannut juhlaa varten pienoisnäytelmän Jussi ja Venny: Kohtaus Juhani Ahon elämästä. Huopanankosken maisemissa sanailivat Marjatta Miettinen Vennyn ja Ari Honkanen Jussin roolissa. Esitys välitti huumorin pilkettä ja aurinkoisen vapautuneita tunnelmia. Mukavaa.

Konsertissa kuultiin kantaesityksenä myös iisalmelaisen Hannu Virpin sävellys Ahon Vuosijuhlassa-runoon; sen esittivät Piia ja Eeva Riitta Rytkönen sekä Jari Tyni (piano). Virpin käsialaa oli niin ikään Junamatkalla, teksti Ahon Rautatiestä – ja junan liikkeitä jännittämässä oli vokalisteja  mukana melkoinen joukko.

Kirjoittajasta

Professori Anneli Kauppinen on Juhani Ahon Seuran puheenjohtaja.
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>