Aarre Merikannon Juha-opperan tuore tulkinta

Näin Aarre Merikannon Juha-oopperan sen ensi-illassa 2. joulukuuta Kansallisoopperassa. Ohjaaja on nuori Anna Kelo. Jotakin uutta oli siis odotettavissa.

Uusi produktio on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Kielteiset piirteet korostuvat Helsingin Sanomien Hannu-Ilari Lampilan arvostelussa, joka näki ohjauksessa ”huvittavaa seksismiä” (HS 3.12.) . Risto Nordellin sävy on myönteisempi: hän arvostelunsa Kirkko & kaupunki -lehdessä (14.12.) on otsikoitu: ”Rohkeasti modernisoitu Juha”. Valtalehden mielipide tietysti yltää kauemmas – eivätkä nettikirjoittajien mielipiteet pääse sen kanssa tasavertaiseen asemaan.

Aarre Merikannon musiikki saa toteutuksessa ansaitsemansa tulkinnan. Orkesteri sekä solistit Jyrki Anttila Shemeikkana, Camilla Nylund Marjana ja Tommi Hakala Juhana ansaitsevat kiitoksen. Ihailin sitä, miten hyvin he olivat omaksuneet roolihahmot, joiden ei olisi voinut olettaa olevan tyyppeinä varsinkaan kahdelle viimeksi mainitulle kaikkein osuvimpia.

Juha-ooppera alkaa varsin kaurismäkeläisellä kuvalla ankeasta, syrjäisestä huoltoasemasta, joka on Marjan ja Juhan koti. Näin syntyvä asetelma muodostaa varsin kiinnostavan analogian Juhan alkuperäistekstille. Ei ollenkaan häiritsevä, vaan pikemminkin yleisöä arvostava on se näennäinen ristiriita,  joka syntyy Ahon tekstin ja kulissimaiseman välille. Kuulijalle (laulajien sanat erottuvat hyvin ilman tekstitystäkin!) tarjoutuu lisäoivalluksia vaikkapa siitä, että kun laulutekstissä täytetään ruissäkkejä, näyttämökuva tarjoaa mainitsemattoman analogian: bensatankkiahan siellä täytetään. Näin Ahon  teksti kulkee hykerryttävänä modernisoidun näkymän rinnalla.

Onko shemeikan sutenöörihahmo aivan ohjaajan omaa keksintöä? Eipä suinkaan. Kun Juhani Ahon Juha-romaanin Marja on jäänyt yksin kalamökille odottamaan Shemeikkaa, sinne tuleekin joukko hänen orjattariksi alentamiaan tyttöjä ja myöhemmin itse Shemeikka iloista elämää viettävän miesjoukon kanssa. Ja silloin sanoo yksi tytöistä: ”Joutukaa! Se hylkää meidät miehilleen, jos jäädään!” Tämän tilanteenhan ohjaaja on muunnettuna siirtänyt modernimpaan ympäristöön. Shemeikan ”Karjala” on bordelli loistohotellissa.

Aarre Merikannon musiikille antavat kiitoksen molemmat edellä mainitut musiikin asiantuntijat. Samaa mieltä he ovat myös sen välittämistä tunteista: ”Merikannon musiikki kohisee mahtavaa eroottista viettienergiaa” (Hannu-Ilari Lampila).”Juhan musiikki on myös täynnä tukahdutettua seksuaalisuutta ja patoutunutta eroottisuutta” (Risto Nordell). Kun lukee Ahon romaania, voi todeta, että ne tunnelmat ovat siellä monessa kohden hienovireisesti kuvattuina ja molemminpuolisina: ” Marja tunsi voimakkaan, voivuttavan rinnan ja näki tummat, kiehahtavat silmät; Shemeikka tunsi pehmoisen poven ja näki raukenevan, ummistuvan katseen.”

Voikin kysyä, miten tällaisia tunnelatauksia ja tapahtumia tulisi näyttää kaikkeen tottuneelle nyky-yleisölle. Näyttämöillähän on jo totuttu varsin uskallettuihin demonstraatioihin, joista monet ovat mielestäni kiusallisesti seksuaalisuudella mässäileviä. Hesarin ennakkouutisen perusteella pelkäsin nytkin jotakin sellaista. Tämän esityksen toteutusta saatoin kuitenkin seurata varsin vapautuneesti.

Nautin oopperasta täysin siemauksin. Juhani Ahon Juha-romaanin ja libreton traaginen ydinsanoma välittyi minulle monitasoisesti ja koskettavasti.

Kirjoittajasta

Professori Anneli Kauppinen on Juhani Ahon Seuran puheenjohtaja.
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>